Sukankutojan tunnustukset

Lueskeltuani viikon aikana rästiin jääneitä blogeja törmäsin mukavaan sukkakyselyyn ja pakkohan siihen oli sitten miettiä omia vastauksiakin.

Alkaako sukan neulominen sukkavajeesta, langasta..? onko sukkapari välityö?
Minulla on riittävästi sukkia, joten ainakaan sukkavajeesta sukkien tekeminen ei johdu. Neulon mieluiten sukkia, sillä pientä työtä on helppo kantaa mukana ja saan joskus jopa työn valmiiksikin. Sukkalankaa on helppo ostaa (ehkä hiukan liiankin) ja määränkin osaa arvioida oikeaksi melko helposti. Miten sitten valitsen sukkamallin ja langan? Minulla on kohtuullinen määrä sukkakirjoja ja katson neulelehdistä ensimmäiseksi juurikin sukkaohjeet. Usein kirjojen ja lehtien selailemisen lisäksi päädyn ihailemaan toisten sukkia blogeihin ja Ravelryyn. Siitä se sitten lähtee, välillä valitsen ensin langan ja vasta sitten mallin ja toisella kertaa sitten ensin mallin ja sitten langan. En ole oikein keksinyt mikä on välityö, kerralla minulla voi olla kesken useampiakin töitä.

Sukkajemmaatko pahan päivän varalle vai päätyvätkö ne suoraan jalkaan?
Osan sukista teen itselleni ja ne päätyvät pingotuksen jälkeen jalkaan tai sukkakoriin käyttöä odottamaan. Minulla on aktiivisessa käytössä reilu kymmenen paria villasukkia ja valitsen päivittäin muuhun vaatetukseeni sopivat sukat käyttöön.

Osan sukista teen lahjoiksi ja ne kerään erilliseen laatikkoon pingotuksen jälkeen. Joskus minulla on jo aluksi mielessä kenelle sukat teen. Jouluna ja synttäreinä sitten annan sukkia eteenpäin.

Minkälaisia sukkia teet mieluiten – palmikoita, pitsiä, taviksia?

En pidä tavallisten sukkien neulomisesta, mutta pakkotilanteessa voin tehdä sellaisetkin. Pidän helposti omaksuttavista pitsi- tai palmikkokuvioista, sillä en pidä kerrosten laskemisesta enkä ohjeen pikkutarkasta seuraamisesta. Matkatyön idea menee hukkaan, jos ohjetta pitää seurata koko ajan. Välillä haastan itseni kokeilemaan jotain uutta ja normaalia monimutkaisempaa.

Minkälaisesta langasta pidät ja miksi? Podetko toisen sukan syndroomaa?

Pidän tiukkakierteisestä, yksivärisestä (tai semisolidista) ja ohuesta sukkalangasta. Mutta välillä haastan itseni kokeilemaan myös käsinvärjättyjä tai raidallisia lankoja. Paksusta langasta saa toki nopeammin valmista, mutta jotenkin käsiini sopii paremmin ohut lanka ja puikot. Jos sukkamalli on kovin monimutkainen saattaa se jäädä keskeneräiseksi, neulon yleensä kahta sukka yhtä aikaa eli kesken jää kaksi sukkaa. Sukkalankavarastoni on kasvanut melkoisesti tänä vuonna, alkuvuodesta kaikki sukkalangat mahtuivat yhteen 31 litran laatikkoon, nyt siihen mahtuvat juuri ja juuri aloittamattomat kerät, vajaita keriä on liki laatikollinen (ei onneksi ihan yhtä suuri kuin täysiä keriä).

Ohjeesta vai omasta päästä ja otatko silmukkamäärät otsatukan alta?Käytän pääosin ohjeita, mutta arvioin ohjeen silmukkamäärän sopivuuden käsialalleni ja käyttämälleni langalle kokemukseni perusteella. Tiedän siis paljonko silmukoita sukissa voi olla tietyllä langalla ja puikkokoolla. Käsialani on löysä, joten en voi käyttää ohjeen puikkokokoa.


Minkälainen kantapää? Miksi juuri se?

Käytän yleisimmin ranskalaista kantapäätä, sillä sen osaan tehdä unissanikin ja se istuu jalkaani hyvin. Tiimalasia en tee koskaan omiin sukkiini, sillä se ei istu. Pidän myös Cat Bordhin uusista sukkamalleista.

Tavallisena vai takaperin neulottuna? Oletko koittanut molemminpäin?
Aloitan sukat mieluummin varresta, sillä jostain syystä onnistun tekemään sukista liian isot varpaista aloittamalla. Teen toki sukkia molempiin suuntiin, mutta pidän enemmän noista varresta aloitettavista enkä vähiten useampien kantapäiden takia. Liian monissa valmiissa toe-up-ohjeissa on tiimalasikantapää.

Kerro sukkaniksi, jos olet sukkasalaisuuden haltija.
Kärkialoituksessa pidän erityisesti magic cast onista, kasialoituksesta saan harmaita hiukaisa ja paljon purkamista. Kantalapun reunasta poimitut silmukat neulon ensimmäisellä kierroksella aina takareunoista niin sukkiin ei jää reikäriviä. Nämä eivät tainneet olle kenellekään uusia juttuja.