Pitsihuiveja ja suklaakastikesukat

Viereisessä kuvassa näet kaksi pitsihuivia, ainakin niiden tarvikkeet.

Keskiviikkona postimies oli taas jättänyt lapun saapuneesta paketista, joten kipaisin postiin katsomaan mitä ihmettä posti taas onkaan minulle tuonut. (Maanantaina vietin joulua; posti kun toi lopultakin joulupukin lupaaman viipsinpuun, lisäksi sain Katiijalta lankaa bambupuikkojen lähettämisestä.) Jännittyeenä seisoin tiskillä, kun postivirkailija otti esiin ruttuisen pienen paketin, jossa oli runsaasti China Post-teippiä. Laatikossa oli siis pääsiäisen tienoilla Yubinalta tilaamani kashmir-langat.

Kotona sitten ihailin lankoja; pehmeitä ne olivat, mutta haju hiukan häiritsi, joten langat viettivät ensimmäisen yön parvekkeella tuulettumassa. Kävipä mielessä tehdä niistä vyyhdit ja pestä, mutta metrimäärä sitten hiukan hirvitti ja jätin homman väliin. (Jos joskus kerron vyyhdittäneeni yli tuhat metriä ohutta lankaa käsin, saatte toimittaa minut hoitoon.)

Sain eilen neuletapaamisessa valmiiksi sukkakerhosukkani ja aloitin heti uuden parin, tällä kertaa teen huhtikuun SixSox-sukkia suklaakastikkeenvärisestä Fabelista. Minulle on tullut runsaudenpula sukkalankojen suhteen, en osaa päättää mitä lankaa varastostani ottaisin käyttöön. Pelkään, että myöhemmin löytäisin langalle vielä ihanamman ohjeen, kuin tällä hetkellä suunnitteilla oleva. Pohdin tähän malliin sopivaa lankaa pari iltaa ja tein pari mallitilkkuakin (ihan oikeasti) päätöksen tueksi. Fabel tuntuu ohuelta ja jotenkin tutulta, vaikken ole sitä koskaan neulonutkaan.

Huomenna minulla on normaalia lauantaita vähemmän neulonta-aikaa, sillä olen menossa elokuviin ja syömään opiskelukavereiden kanssa. Aion jättää neulomukseni kotiin, sillä elokuvissa ei näe neuloa ja syödessä kädet on varattu muuhun hommaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin.