En tiedä miten se kävi, mutta aamulla töihin kiiruhtaessani onnistuin kaatumaan. Kuten aina ensimmäinen ajatus oli, toivottavasti kukaan ei nähnyt. Noustessani ylös huomasin, että toiseen jalkaan sattui ja sillä oli vaikea kävellä, toisessa oli vain asfaltti-ihottumaa (minulla oli hame päällä, joten vaatteet säilyivät ehjinä). Jatkoin matkaa töihin, kokeilin että varpaat liikkuvat, puhdistin naarmut ja siirryin sorvin ääreen. Istualtaan jalkaan ei sattunut, mutta kun sitten lähdin noutamaan tulostettuja papereita en voinutkaan varata, urhoollisesti hain paperit ja sitten soitin työterveyshuoltoon. Lääkärireissuhan siitä tuli, röntgenkuvineen kaikkineen. Mikään ei ole poikki, mutta jalkaterä ja nilkka ovat venähtäneet. Niinpä minä vietän loppuviikon kotona sohvalla, lääkäri käski katsella telkkaria ja lepuuttaa jalkaa. Neulojalle tässä ikävässä tapahtumassa on yksi hyvä puoli, neulonta-aikaa on enemmän kuin tavallisesti, onneksi postin mukana oli tullut IK luettavaksi.
SNY, vaikka pakettikortti nyt tulisi niin en valitettavasti pääse postiin tällä viikolla.
I don't know how it happen but managed to fell on the way to work today. When I stood up I noticed that my foot and ankle were hurting and I had some scratches on my other leg. I walked to my workplace, tested that my toes were moving, cleaned scratches and started to work. While I was sitting my foot was feeling quite normal but when I went to pick up some prints I noticed that I couldn't walk. So I went to see a doctor who took some x-rays of my foot and ankle. I don't have any fractures but my feet and ankle is sprained. Doctor ordered me to sit on the sofa and watch tv for the rest of the week. As a knitter I found something positive in this accident; I have more knitting time than I normally would have.
5 kommenttia:
Ajattele tosiaan sitä onnea, että se oli jalka eikä käsi ;))) Tsemppiä paranemiseen!
Käsivamma olisi ollutkin paljon ikävämpi. Mikä tässä sohvalla on istuessa; surffaan neuleblogeissa ja kudon sukkaa =)
Melkein olen kade! Olisipa ihanaa jos ihan luvan kanssa saisi neuloa (eikä tarvisi lukea tenttikirjoja)! Paranemisia!
Pikaista paranemista toivottelen, vaikka sillä sohvalla ollessa saa aikapaljon aikaiseksi.
Itselläni oli sama juttu 10 vuotta sitten ja sain tehtyä neljään päivään ristipistotyön häälahjaksi naapurille, tytön barbille röykkiöllisen vaatteita ym.
Että kaikesta löytyy jotain hyvääkin...:-)
Koitahan parantua, mä pidän tätä taloa täällä pystyssä sillä aikaa :-D
Lähetä kommentti